olin kulkenut liian kauas
ja tuhlannut aikaani
aika, jota ei ollut liikaa
valui ohitseni
en tajunnut silloinkaan
kun murenevan toivosi nain
en kysynyt aamuisin
miksi meille taas kavi nain
ei minua muuttaa voi
ei kukaan voi
taipuuko rauta ilman seppaa
uudestaan kaiken saan romahtamaan
se tie ei tuo sinua takaisin
raskas sointi haaveissa
kaatuneissa toiveissa
ja niita oli niin paljon
ne kaadoin sinun syliisi
en tajunnut silloinkaan
kun murenevan toivosi nain
en kysynyt koskaan
tahdotko jatkaa matkaamme
ei minua muuttaa voi
ei kukaan voi
taipuuko rauta ilman seppaa
uudestaan kaiken saan romahtamaan
se tie ei tuo sinua takaisin
uudestaan kaiken saan romahtamaan
se tie ei tuo sinua takaisin
taivaan saan sinne uin kauas pois